Pala maata

Entä se meidän oma pala maata, haaveiltu puksipuutarhaparatiisi Hollannin taivaan alla? 

Sitä ei ollut. 

Kuten jo ensimmäisessä puksipostissa totesin, talon takana oli piha, joka oli peitetty huolella suurin betonilaatoin seinästä seinään, talolta keskiaikaisen kaupunkikanavan rantaan asti. 

Kanavarannassa oli yhden normaalitarpeeseen riittävän pikkuisen mökkivajan sijaan kaksi selkä selkää vasten tyrkättyä koppia täynnä rojua. Rantavajan ja kanavarannan väliin jäi vain kapea kaistale maata, eikä vettä talolta katsoen näkynyt ollenkaan. Jopa rannassa oli umpinainen lankkuaita. 

Leveänä kasvava muratti oli valloittanut lähtöjään kapean pihan kolmanneksen koko tontin pituudelta ja pihaa kavensi myös vanhojen aitojen päälle kiinnitetyt "somiste"aidat. 

Punamullan väriset vajat ja samalla värillä maalatut tiilimuuria peittävät lankut antoivat viitteitä siitä, että edelliset asukkaat unelmoivat puutarhassaan Skandinaviasta. Ainoat kukat olivat pienen graniittikiven kylkeen tuupatut keltaiset isomaksaruohot.

Kun betonilaattoja alettiin pikkuhiljaa muun rempan ohella poistamaan, alta paljastui ohkainen asennuskerros hiekkaa ja sen alta vain jääkylmää umpisavea. 

Siitä lähdettiin viisi vuotta sitten ja nyt näyttää jo toiselta, omalta.