Punaista, keltaista ja kaikenlaista kohtalokasta

Joku hyväsydäminen, tai lipunkipeä, lahjoitti kaupungille komeat uudet silkkiliput. Sattumalta, juuri sinä keväänä, kolmannen vuoden vihoviimeisen kukinnan aloittaneet keltaiset jättitulppaanit (tulipa Appeldoorn Darwin hybrid) päättivät ryhtyä tukijoukoksi. Mistä värimuunnoksen aiheuttanut virus oli sipuleihin tullut, ken tietää tai siitä edes välittää, sillä jälki oli niin komeaa, ettei kamera siihen keltapunaiseen loisteeseen pystynyt.

Nimesin heti mielessäni uuden lajin ensin Helsingin, sitten oman suvun ja vasta vihoviimeisenä punakeltaisen kaupungin mukaan. 

Samainen virus oli muuten niiden 1600-luvun alun tulipomaniaa kiihdyttäneiden erikoisten värien ja muunnosten takana. Sitä ei vain silloin vielä tiedetty. 

Viimeisimmän tutkimuksen mukaan vuosien 1636-1637 kuuluisa tulipomania ei ollutkaan sellainen suuri taloudellinen kupla kuin mitä kauhuesimerkkinä vieläkin toistellaan. Manian oheistuotteena kehitettiin optio- ja futuurikaupat, jotka on pysyvää perintöä ajalta, kuten tulppaanien maailmankauppakin. 
Niin, ja ne harvat jotka oikeasti saivat takkiinsa ja vetivät vesiperän, yrittivät saada valtiolta kompensaatiota (turhaan) ja kääntyivät myös Haagin tuomarien puoleen. Tuomarit totesivat ykskantaan että uhkapelillä ei ole lain suojaa.

Tulipomanian jälkeiset tarinat kuitenkin elävät. Ja niissä uskottavissa ja epäuskottavissa versioissa, juuri ulkomailta, Englannista tullut botanisti preparoi suunnattoman arvokkaan tulppaaninsipulin tietämättä mikä se on, ja-tai, pitkältä kaukoidänmatkalta palannut merimies pihistää amiraalin talosta, tietämättään kaikista sipuleista arvokkaimman ja pistelee sen sillinsä seurana laiturin päässä istuen, huolettomasti jalkojaan heilutellen poskeensa. Vankilaan joutuivat kumpikin.

Se nimi-imartelu niiden punakirjavien tulppaanien kohdalla ei kantanut pitkälle. Seuraavana keväänä ne puskivat vain suuria lehtiä ja sipulit olivat jakautuneet ainakin tsiljoonaan, tai viiteen jokainen. Koska äkkiseltään ja kysymättä kukaan ei tarjonnut hiekkaista vuokrapeltoa savimaaseudulla edulliseen hintaa moneksi vuodeksi, ne sipulien alokkaat päätyivät  lehtineen vihreään biojäteastiaan ja kadunvarresta jonnekin mistä en mitään tiedä.

Mitä opimme tästä? Emme paljoakaan. Toistin sen, että ihminen on turhamainen ja hassu ja tulppaanien elämänkaari on lyhyt. Mutta, tosiasiat ovat joskus lohdullisia. Ja se, että punainen ja keltainen on iloinen ja voimakas väriyhdistelmä.