Keukenhof 2013 (kevään 1. visiitti) - ihmisiä ja kukkia

Kukka on katsojan silmissä, ja katsojia riitti.

Harras hetki. Ensimmäinen penkki, josta löytyi varhaisia tulppaaneja kukassa. 

Päivä, jolloin Bloemen Corso kukkaparaati kulkee puiston sivuitse, on kävijämäärältään vuoden huippu. Normaaleina vuosina tulppaanien ja tulppaanipeltojen kukinta on juuri silloin komeimmillaan.

Tänä keväänä tilanne on poikkeuksellinen, sillä vasta narsissit ja hyasintit ovat kukassa, joten väkeä oli enemmän kuin kukkivia tulppaaneja. Ne kuuluisat pellotkin ovat vielä vihreinä ja kukatta.

Jotenkin säälitti ne pitkissä veneissä istujat, jotka olivat varmaan jo aikoja sitten varanneet parituntisen tulppaanipeltoristeilyn, ja joita siis kuljetettiin kylmässä viimassa, kukattomien peltojen välikanavissa. 

Siellä missä tulppaaneja löytyi, näki todennäköisemmin ihmisiä kuin tulppaaneja.

Odotin tungosta, mutta ei tulevaa osannut kuvitellakaan. 

Etukäteen ja jäkikäteen viisastellen, viikonloppukäytejä Keukenhofiin kannattaa välttää jos suinkin mahdollista. Puistoon pääsy ja sieltä poispääsy vaatii tunteja seisovassa maantieruuhkassa. (Lisäkaistoja on tulossa, ensi vuonna.)

Mutta, kuitenkin ja sittenkin, kaikesta huolimatta... ah, mieli oli kepeä, hitusen euforian puolella kun illan tullen lähdimme akut loppu ja kamerat täynnä kotiin päin. 

Sylintäysi, 50 kpl aamulla poimittuja tuoreita papukaijatulppaaneita auttoi asiaa sekin. 

Aidosti kukantuoksuinen auto keventää ruuhkatunnelmaa kummasti. 

Willem-Alexander paviljonki. Tulppaani per katsoja. Ulkona tulppaanit olivat vasta tuloillaan.

Hyasinttien aika.

Satunnaiset kanssa kulkijat sävy sävyyn.

Ei ihan onnistunut sisäkuva asuntovaunusta.

Kokovalkoinen puutarhaolkkari hollantilaista "rautakauppadesignia". (Valkoinen on uusi harmaa.)

Kyltin lisäksi huutajat "Flower parade! Korso this way!" auttoivat löytämään tungoksessa suunnan.

Rouvat asemissaan. Korsoon matka-aikaa vielä melkein kolme tuntia. Me jakkarattomat luovutimme tungoksen kasvettua ja palasimme Keukenhofin porttien sisäpuolelle parin tunnin sitkeän odottamisen jälkeen.
Pitäkää Korsonne, missä on lähin terassi?

Takaisin Keukenhofissa.  Ravintola Wilhelminan punainen katto siintää jo.