Toistaiseksi ainoa helposti löytynyt kuva vastapäisen Elisabethin orpokodin puutarhasta on vuodelta 2008, eikä ihan sattumalta juuri siitä muotopuutarhan neljänneksestä, jossa sijaitsee perinteinen kasvimaa.
Miehenmittainen kukkiva artisokka oli kasvimaan kruunu ja uustulokkaalle veretseisauttava, jyhkeä ja tyrmistyttävä näky. Ja tyrmistys senkun kasvoi, kun läheiseltä torilta sai ostaa kukkivaa artisokkaa suurina oksina, ja kotona sai rysäyttää ne valtavana nippuna isoimpaan maljakkoon mikä talosta löytyi. Sopivasti se maljakko oli vanha vihreä kurkkupurkki, kymmenlitrainen karhulalainen.
2 kommenttia:
Fimma, hienoa, että kirjoitat! T. Lenina
Kiitos, Lenina, hauskaahan tää.
FBssa ei voi jakaa näin paljon kuvia, tai kirjoittaa näin pitkästi, varmistamatta että kavereilta menee hermot.
Suomalainen ystävä, jonka kanssa olen hollantilaisia puutarhoja kiertänyt, ehdotti että jakaisin kuvia ja juttuja vaikka blogissa, "enkä jemmaisi niitä". Ei kukaan ehdi joka paikkaan ja maailma on ihania puutarhoja pullollaan, perusteli hän.
Tarkemmin miettien alkoi tuntua tosi hölmöltä... vähän kuin pitäisi karkkipussia syvällä omassa taskussa, piilossa ja hiljaa. Tarjoaisi sieltä pussita vain perhaille kavereille, ihan salaa.
Sen pidempään miettimättä aloitin blogin, vaikka lajityyppi on mulle vieras. En ole ihan varma, mitä puutarhablogin "pitäisi" sisältää, mitä sinne normaalisti kirjoitetaan.
Fimma
Lähetä kommentti