Viimeiset papukaijat - alkava kesä

Yllä oman pihan viimeiset papukaijat. Kohta vieressä aukeavat pionit...

Naapuri pisti puna-arapapukaijansa vaihtoon ja sai tilalle kaksi hieman pienempään ja aavistuksen pehmeämmin rääkyvää kakadua. Uudet papukaijat ovat toistaiseksi olleet sisällä, joten niiden tosidesibeli on vielä tuntematon. 

Arojen mentyä päivää ja yötä sulostuttaa kalojen kutuloiske, naapurin uusi kukko ja kissojen erimielisyydet, jotka tähän vuodenaikaan selvitetään perinteisesti yön pimeimpinä tunteina. 

Harkitsin, että hakisin kirpputorilta laatikon vanhoja kenkiä - omat kenkäni ovat kaikki tarpeellisia - mutta ne kantinrontit ovat toisella puolella kanavaa. Toisaalta, voisihan niitä kenkiä heitellä, ettei vain silmät auki tuijottelisi ihan jouten pimeää. Aamulla heittokengät olisi helppo kerätä omalta takapihalta ja käyttää uudelleen.

Kesä on aluillaan ja sääkin muistuttaa jo hollantilaista kesäsäätä: sataa ja paistaa samanaikaisesti, tai vain sataa. Kuin lohduksi, päiviä koristavat lukuisat sateenkaaret. Viime kesänä puutarhaa ei tarvinnut kastella kertaakaan. 

Alla on käynnissä puksipensaiden juurienalueen kitkentä. Se käy helposti vapaaehtoisapuvoimin.

Näppäräsorminen mies sopii tehtävään oikein hyvin. Puksien leikkuun hoidan itse.

Lyhytraajainen mies korvaa lapsityövoiman. (Sateen tultua hän saa keskeyttää työnsä; häntä kiitetään kauniisti ja kehutaan; annetaan keksi :)

Sataa ja paistaa.

Kaksoiskaaren kaksonen on jo haihtumassa... mutta yksikin kaari kelpaa kyllä. Kiitos.