 |
| Muna
Chicagon julkisten veistosten suurin yleisöimuri on Anish Kapoorin Cloud Gate (2006) Millenium Parkissa. Pliviportti on muodostaan johtuen saanut lempinimen The Bean, Papu. Tästä kuvakulmasta veistos näyttää myös munalta.
En ihmettele veistoksen suosioita. Saumaton peilipinta on kuin elohopeaa ja teoksen ilme ja olemus muuttuu katsojan askeleiden ja katseen suunnan tahtiin.
Kun katsoo veistosta katsoo myös itseään, ja kaikkea ympärillään.
Ja kyllä, käy se myös tivolin peilitalosta. Harvoin näkee yhtä paljon ihmisiä, jotka ilmehtivät kummasti ja liikkuvat kuin sätkynuket komentaen peilikuvaansa.
Hauskuuden lisäksi teos tarjoaa harrasta kauneutta... harvinainen yhdistelmä.
|
 |
| The Bean (Cloud Gate, Kapoor 2006) |
 |
| Matkalla toiseen ulottuvuuteen askel kerrallaan, ehkä valonnopeudella. |
 |
| Monessako ulottuvuudessa pystyy kulkemaan? |
 |
| Pilviportti?
Suuri yllätys löytyy Kapoorin veistoksen alta, täsmälleen sen keskeltä:
ylös katsoessa avautuu näkyväksi aukko, joka ei olekaan aukko. Optinen oculus avaa kurkistusaukon toiseen ulottuvuuteen, joka on tämän peili....
Avaruusseikkailu 2006, tai 2012, tai 2001?
Seison poikani kanssa kuvassa keskellä ja hahmomme kertautuvat ja kiertyvät oculuksen ympärillä kuin matkalla valoisaan aukkoon... itselleen voi vilkuttaa, kaukana siellä.
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti