Ostin syksyllä pussin Maureen-tulppaaneja, niitä suurikukkaisia, pitkävartisia ja hohtavan lumivalkoisia, jotka valaisevat puutarhan ja raikastavat kaikki värit.
Pimeän tullen valkeat sulkeutuneet kukat näyttävät leijuvan taikalyhtyryhmänä ilmassa kun pitkien varsien vihreä on häipynyt hämärään. (Näin viime vuonna.)
Hymph! Jonkun pösilöpussittajan mielestä haalea vaaleankeltainen on valkoinen,
pieni kukka iso kukka!
Luonnossa väri ei ole noinkaan reipas, vaan jotenkin tunkkainen kuin vieressä on punavalkoisten tulppaanien puhtaanvalkoiset reunat. Ällöt vaaleankeltaiset ja pastellililat ovat minulle no-no.
Mitä kukkiin tulee, olen enemmän amerikanpastilli kuin ranskanpastilli ihminen. Väriä!
Alla olevassa kuvassa on komea kirkkaanvalkoinen papukaijatulppaani, joka on ostettu muiden mukana ja on siis tulipalopunainen. Tässä sen väri ei haittaa, päinvastoin. Ripauskin valkoista raikastaa kummasti, niin auringossa kuin varjossa.
Jos kysyisin pösilöpussittajan kauppiaalta asiasta ja näyttäisin kuvan, luulen että saisin vastauksen:
"Mutta hyvä rouva, sehän on harvinainen albiinopapukaija! Mikä onnellinen sattuma!"
En voisi olla eri mieltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti