Kamerani ei pidä aamuvalosta, mutta kuvista saa varmaan puutarhaklassikon, nurinperinpenkin ideasta kiinni: edessä korkeat, takana matalat.
Sattumalla, puutarhurin hajamielisyydellä ja huolimattomuudella on osuutensa... luonnonilmiöitä nekin.
Kuitenkin harvoin onnistuu täydellisesti edestä taakse laskeva kukintasarja:
Etummaisena oli kaikkein korkeimmat suuret oranssit tulppaanit, jotka ovat jo kukkineet.
Perässä seurasi pienikukkaiset pitkävartiset pinkit ja niiden takana matalammat punavalkoiset tulppaanit.
Viho viimeisinä kukintansa ovat aloittaaneet taainmaiset, erittäin matalat punavalkoiset papukaijatulppaanit.
Nurinperinpenkin erikoispiirre on katsojan houkutteleminen lähikontaktiin, sillä lehtien peittoon, kaiken taakse jemmattuja aarteita on ihaltava läheltä.
(kuvan etureunan suuret appeldoornit kukkivat omassa penkissään, näkyvät läheltä ja kaukaa)
 |
| Aarteet jemmassa, punavalkoiset papukaijatulppaanit. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti