 |
| Lollipop-pioni (paeonia officinalis; böndenpioni) |
Muutaman viikon olemme nauttineet tällaisista: penkintäysi lollipop-pioneita.
Onneksi pioni ei liukene sateessa: fiksu kasvi pitää nuppunsa kiinni ja odottaa kärsivällisesti parempia kukintakelejä.
Sama juttu ruusujen ja partaiiristen kanssa, nekin odottavat kärsivällisesti.
Minä en.
Aamuisin aamukaste sekoittuu sadevesiin niin perusteellisesti, ja ilman kosteus avittaa asiaa, että pisarat jäävät kasvien lehdille. Veden haihtumisesta on tullut huhupuhetta, johon kukaan ei usko.
Alankomaiden ilmanalaa kutsutaan lauhaksi.
En valita, vain totean, että maa muistuttaa mielestäni Euroopan kylkeen valunutta Islantia.
Aurinko ei paista, eikä kuu kumota. On viileää ja kosteaa.
Sitäpaitsi joka paikassa vilisee karvaisia pikkuhevosia ja lampaita.
Jossain vaiheessa, ilmeisesti vielä 80-luvulla, laavakivet olivat Hollannissa muodikkaita kukkapenkinreunuksia ja koristekiviä. Niitä näkee vieläkin 70-luvulla rakennettujen rivitalojen etupihoilla. Huoleton ja "luonnollinen" puutarhamateriaali, kuin niin kutsutut feng sui- kivipihat nykyään. Laavakivipihojen taustaksi kuuluu nailoniset pitsi-ikkunaverhot, väriä asetelmalle antaa trooppiset tekokukkakimput ikkunalaudoilla.
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti