Pohjolan leijona 1700-luvulla

Gripsholmin linnan leijona (foto Hans Thorwind, Nationalmuseum)

Lumilautaleijona.
(Gripsholmin linnan leijona, foto Hans Thorwind, Nationalmuseum)

Edellisen postauksen ontosta lypsylehmästä siirryn ilman sen kummempia aasinsiltoja täytettyyn leijonaan:

Ruotsi-Suomen kuningas Fredrik I sai elävän leijonan lahjaksi Algeriasta.

(Kuninkaan valtansa, siis kruununsa, Fredirik sai vaimoltaan Ulrika Eleonoralta.)

Leijona ei elänyt pitkään ja sen kuoltua 1731 se päätettiin täyttää. 

Täyttäjä sai eläimen nahan ja kasan luita ja ryhtyi annetuista aineksista kasaamaan eläintä, jota ei ollut koskaan nähnyt elävänä. Lopputulos on vaikuttava. Täytetty leijona on jälleen iloinen ja reipas.

Mitä näköisyyteen tulee... nykyleijonat eivät näytä tuolta. 

Siksi alla on muutama verrokkikuva 1700-luvun Pohjolan leijonista. 

(Omia kuviani en tähän hätään löytänyt kuvaviidakosta ja ulkona sataa kaatamalla, joten latasin kuvat netistä.)

Culemborgin kaupungintalon portaikkoleijonat vuodelta 1755 ovat selvästi Gripsholmin linnan leijonan sukua. Näköisyys on ilmeinen. Valitettavasti tuo iloisesti hymyilevä pyöreäsilmäinen leijonalaji on kuollut sukupuuttoon.