Englanninruusut - ruusun tuoksu ja David Austin

rosa Graham Thomas

Ruusukuumeen myötä tutustuin englanninnruusuihin, joiden kuvittelin olevan kuten ranskanruusut vanhoja tai ikivanhoja. Mutta ei. Eipä ei. 

Englanniruusut ovat uusia ruusuja ja niiden takana piilee yhden miehen ihka oikea sankarielämä ja sankaritarina. 

Elävä legenda David Austin (s. 1928) on uusin supersankarini. (Melkein liikutun... siis liikutun).  

Austin keksi ja kehitti englanninruusut, joissa yhdistyy vanhojen ruusujen viehättävä kukanmuoto ja vahva tuoksu siihen modernien ruusujen mainioon ominaisuuteen, että ne uusivat kukintansa, siis remontoivat, tai kukkivat keskeytyksettä alkukesästä syksyyn. 

Brilliant! Kiitos Mr Austin, OBE. Kiitän ja kumarran, enkä ole ainoa. 

Kertakukintaiset ranskan- ja damaskinruusut ja albat saivat kavereita, jotka kukkivat ja tuoksuvat pitkään. Värejäkin on enemmän kuin vanhoissa ruusuissa. Englanninruusupensaiden koko on myös täydellinen. Ne eivät kasva liian suuriksi, vaan pääosin pysyttelevät 90-120cm korkeus- ja leveyshaarukassa, mikä on ihanteellista pieneen pihaan. Useat niistä soveltuvat myös ruukkukasvatukseen.

Kun Austin keksi ideansa - modernit "vanhanajan ruusut"-  hänen oli perustettava oma yritys, sillä muut eivät nähneet hänen ruusuissaan kaupallista potentiaalia. Alkuidea 40-luvulta johti vasta 1980-luvun alussa maailmanmenestykseen. 

Ensimmäiset 'englanninruusut' Austin lanseerasi jo vuonna 1969. 

Lopulta, vuonna 1983, hän esitteli 'Graham Thomas' ruusun, jossa yhdistyi kaikki jalostuksen tavoitteet, se viimeinenkin, sillä lämmin syvä keltainen puuttui vanhojen ruusujen väreistä kokonaan.

1960-luvulle asti uusien puutarha- ja leikkoruusujen tuoksu oli ollut sivupolku tai sattuman suoma bonus, sillä täydellinen teeruusumuoto, koko ja väri olivat arvostetumpia ominaisuuksia. Geeni, joka suo ruusulle tuoksun on regressiivinen ja katoaa risteytysten myötä. James Gamble, jonka mukaan on nimetty ruusuntuoksupalkinto ARS Fragrance Award, on todennut että teehybridiruusuista 25% on lähes tuoksuttomia tai täysin tuoksuttomia ja vain 20%:ssa on vahva tuoksu, loppujen tuoksu on kaikkea siltä väliltä.

Miten helppoa tai vaikeaa uuden tuoksuvan englanninruusun kehittäminen oli? Siihen antaa vinkin ruususpesialisti Sam McGredyn lausunto: "It is easy. It takes about five generations of crosses and back-crosses to produce a line of fragrant roses. The roses will likely be pink in color, with poor form, and probably will be leafless, since the plant will be susceptible to most of our rose diseases. The commercial appeal would be questionable." 

Ruususupersankari David Austinin sädekehä entisestään kirkastuu silmissäni. Hän on kehittänyt jo satoja tuoksuvia, värikkäitä ja vahvoja ruusuja, ja maailmanmaineeseen noussut perheyritys porskuttaa nyt pojan johdolla. 

Entä ruusun tuoksu? Miltä ruusu tuoksuu? Ei yksinkertaista sekään. 

Vanhanajan ruusun tuoksun ja teeruusun tuoksun eron tunnistaa melkein jokainen, kuten tuoksuttomuudenkin, mutta miten nämä uudet hybridituoksut kuvailisi ja määrittelisi? Apuun on otettu viinin tuoksut ja viineille kehitetyt taulukot. Olen nähnyt käytössä myös 0-10 asteikkoa. 

Ekspertit erottavat ruusujen tuoksuissa erilaisina kombinaatioina noin 30 eri tuoksua. Ruusu voi tuoksua  "ruusun" lisäksi iirikseltä, orvokilta, sireeniltä, kielolta, hyasintilta, krassilta, kuusamalta, neilikalta ja apilalta. Ruusun hedelmäisen tuoksun voi "maistaa": omenaa, sitruunaa, vadelmaa, mansikkaa, päärynää, appelsiinia, mustaviinimarjaa, melonia, banaania, aprikoosia, greippiä ja kvitteniä. Tuoksussa voi olla vahvasti vihreää teetä, persiljaa, anista, sammalta, myskiä ja mirhaa, hunajaakin. Niin, ja ruusu voi tuoksua tietysti myös viiniltä.

Lajin lisäksi ruusun tuoksuun vaikuttaa kukan väri, maaperä, ilmasto, sää, valo ja lämpötila. Ruusun tuoksu muuttuu myös kukinnan aikana. Juuri avautunut ruusu tuoksuu erilaiselta kuin täydessä kukassa tai kukintansa lopussa. (Aha! Ihmettelinkin jo, viiraako hajuaisti ja hajumuisti pahasti.)

Esimerkiksi 'Princess Alexandra of Kent' ruusun tuoksu alkaa herkullisen raikkaan tuoreen teen tuoksuna ja  kehittyy kukinnan edetessä sitruunaiseksi, kypsyen mustaviinimarjaiseksi. 

Puhtaimman ja täydellisimmin tasapainoisen klassisen vanhanajan ruusun tuoksun tarjoaa 'Gertrude Jekyll', valistaa Austin ruusujen tuoksuekspertti Michael Marriot. Työkseen hän haistelee ruusuja. 

Sisällä ruusu tuoksuu erilaiselta kuin ulkona ja Marriot muistuttaa, että autokin on suljettu sisätila. Totta! 

Keräsin Suomessa aina muutaman rannalla kasvavan, kröhöm, Tervasaaren kannaksella kasvavan hansaruusun veneen kajuuttaan tuoksumaan, mutta autokäyttöä en ole kokeillut, ajatellutkaan. Mikäs sen mainiompaa kuin antaumuksella tuoksutella ruusuja moottoritieruuhkassa seisoessa.

Odotan nyt nenä pitkällä englanninruusujen kukintaa, kesän toista.

Alle puolimetrisissä pensaissa on monta kymmentä nuppua per puska.

(Kumikukkaisten lahko, da Vinci-ruusut, alkaa pistää nenään tuoksuttomuudellaan.) 

'Countryman' avasi juuri toisen kierroksen ensimmäisen kukan, nuuuh, kuten 'Graham Thomaskin'. Thomas-ruusun tuoksu on asiantuntijan mukaan: keskivahva teeruusun tuoksu, värityypillisesti myös viileää orvokkia ... "cool violet". Okeii.

Köynnösruusu 'Francis E. Lester' on jatkanut kukintaansa juhannuksesta asti, vaikka kertakukintaiseksi väitetään. Jätän kukkineet kukat sikseen, että Lester saa kasvattaa talveksi punaiset viinimarjat, eikun ruusunmarjat.

Rosa 'The Countryman': yksi vahvimpia ja herkullisimpia Old Rose tuoksuja,
loppukukinnassa pintaan nousee metsämansikan aromit.

Rosa Francis E. Lester (köynnösruusu, myskiruusuhybridi Kaliforniasta) : omenainen ja hunajainen, huumaava.