maanantai 19. elokuuta 2013

Englanninruusut - ruusun tuoksu ja David Austin

rosa Graham Thomas


Ruusukuumeen myötä tutustuin englanninnruusuihin, joiden kuvittelin olevan kuten ranskanruusut vanhoja tai ikivanhoja. Mutta ei. Eipä ei. 
Englanniruusut ovat uusia ruusuja ja niiden takana piilee yhden miehen ihka oikea sankarielämä ja sankaritarina. 
Elävä legenda David Austin (s. 1928) on uusin supersankarini. (Melkein liikutun... siis liikutun).  
Austin keksi ja kehitti englanninruusut, joissa yhdistyy vanhojen ruusujen viehättävä kukanmuoto ja vahva tuoksu siihen modernien ruusujen mainioon ominaisuuteen, että ne uusivat kukintansa, siis remontoivat, tai kukkivat keskeytyksettä alkukesästä syksyyn. 
Brilliant! Kiitos Mr Austin, OBE. Kiitän ja kumarran, enkä ole ainoa. 
Kertakukintaiset ranskan- ja damaskinruusut ja albat saivat kavereita, jotka kukkivat ja tuoksuvat pitkään. Värejäkin on enemmän kuin vanhoissa ruusuissa. Englanninruusupensaiden koko on myös täydellinen. Ne eivät kasva liian suuriksi, vaan pääosin pysyttelevät 90-120cm korkeus- ja leveyshaarukassa, mikä on ihanteellista pieneen pihaan. Useat niistä soveltuvat myös ruukkukasvatukseen.

Kun Austin keksi ideansa - modernit "vanhanajan ruusut"-  hänen oli perustettava oma yritys, sillä muut eivät nähneet hänen ruusuissaan kaupallista potentiaalia. Alkuidea 40-luvulta johti vasta 1980-luvun alussa maailmanmenestykseen. 
Ensimmäiset 'englanninruusut' Austin lanseerasi jo vuonna 1969. 
Lopulta, vuonna 1983, hän esitteli 'Graham Thomas' ruusun, jossa yhdistyi kaikki jalostuksen tavoitteet, se viimeinenkin, sillä lämmin syvä keltainen puuttui vanhojen ruusujen väreistä kokonaan.
1960-luvulle asti uusien puutarha- ja leikkoruusujen tuoksu oli ollut sivupolku tai sattuman suoma bonus, sillä täydellinen teeruusumuoto, koko ja väri olivat arvostetumpia ominaisuuksia. Geeni, joka suo ruusulle tuoksun on regressiivinen ja katoaa risteytysten myötä. James Gamble, jonka mukaan on nimetty ruusuntuoksupalkinto ARS Fragrance Award, on todennut että teehybridiruusuista 25% on lähes tuoksuttomia tai täysin tuoksuttomia ja vain 20%:ssa on vahva tuoksu, loppujen tuoksu on kaikkea siltä väliltä.

Miten helppoa tai vaikeaa uuden tuoksuvan englanninruusun kehittäminen oli? Siihen antaa vinkin ruususpesialisti Sam McGredyn lausunto: "It is easy. It takes about five generations of crosses and back-crosses to produce a line of fragrant roses. The roses will likely be pink in color, with poor form, and probably will be leafless, since the plant will be susceptible to most of our rose diseases. The commercial appeal would be questionable." 
Ruususupersankari David Austinin sädekehä entisestään kirkastuu silmissäni. Hän on kehittänyt jo satoja tuoksuvia, värikkäitä ja vahvoja ruusuja, ja maailmanmaineeseen noussut perheyritys porskuttaa nyt pojan johdolla. 

Entä ruusun tuoksu? Miltä ruusu tuoksuu? Ei yksinkertaista sekään. 
Vanhanajan ruusun tuoksun ja teeruusun tuoksun eron tunnistaa melkein jokainen, kuten tuoksuttomuudenkin, mutta miten nämä uudet hybridituoksut kuvailisi ja määrittelisi? Apuun on otettu viinin tuoksut ja viineille kehitetyt taulukot. Olen nähnyt käytössä myös 0-10 asteikkoa. 
Ekspertit erottavat ruusujen tuoksuissa erilaisina kombinaatioina noin 30 eri tuoksua. Ruusu voi tuoksua  "ruusun" lisäksi iirikseltä, orvokilta, sireeniltä, kielolta, hyasintilta, krassilta, kuusamalta, neilikalta ja apilalta. Ruusun hedelmäisen tuoksun voi "maistaa": omenaa, sitruunaa, vadelmaa, mansikkaa, päärynää, appelsiinia, mustaviinimarjaa, melonia, banaania, aprikoosia, greippiä ja kvitteniä. Tuoksussa voi olla vahvasti vihreää teetä, persiljaa, anista, sammalta, myskiä ja mirhaa, hunajaakin. Niin, ja ruusu voi tuoksua tietysti myös viiniltä.
Lajin lisäksi ruusun tuoksuun vaikuttaa kukan väri, maaperä, ilmasto, sää, valo ja lämpötila. Ruusun tuoksu muuttuu myös kukinnan aikana. Juuri avautunut ruusu tuoksuu erilaiselta kuin täydessä kukassa tai kukintansa lopussa. (Aha! Ihmettelinkin jo, viiraako hajuaisti ja hajumuisti pahasti.)
Esimerkiksi 'Princess Alexandra of Kent' ruusun tuoksu alkaa herkullisen raikkaan tuoreen teen tuoksuna ja  kehittyy kukinnan edetessä sitruunaiseksi, kypsyen mustaviinimarjaiseksi. 
Puhtaimman ja täydellisimmin tasapainoisen klassisen vanhanajan ruusun tuoksun tarjoaa 'Gertrude Jekyll', valistaa Austin ruusujen tuoksuekspertti Michael Marriot. Työkseen hän haistelee ruusuja. 
Sisällä ruusu tuoksuu erilaiselta kuin ulkona ja Marriot muistuttaa, että autokin on suljettu sisätila. Totta! 
Keräsin Suomessa aina muutaman rannalla kasvavan, kröhöm, Tervasaaren kannaksella kasvavan hansaruusun veneen kajuuttaan tuoksumaan, mutta autokäyttöä en ole kokeillut, ajatellutkaan. Mikäs sen mainiompaa kuin antaumuksella tuoksutella ruusuja moottoritieruuhkassa seisoessa.

Odotan nyt nenä pitkällä englanninruusujen kukintaa, kesän toista.
Alle puolimetrisissä pensaissa on monta kymmentä nuppua per puska.
(Kumikukkaisten lahko, da Vinci-ruusut, alkaa pistää nenään tuoksuttomuudellaan.) 
'Countryman' avasi juuri toisen kierroksen ensimmäisen kukan, nuuuh, kuten 'Graham Thomaskin'. Thomas-ruusun tuoksu on asiantuntijan mukaan: keskivahva teeruusun tuoksu, värityypillisesti myös viileää orvokkia ... "cool violet". Okeii.
Köynnösruusu 'Francis E. Lester' on jatkanut kukintaansa juhannuksesta asti, vaikka kertakukintaiseksi väitetään. Jätän kukkineet kukat sikseen, että Lester saa kasvattaa talveksi punaiset viinimarjat, eikun ruusunmarjat.

Rosa 'The Countryman': yksi vahvimpia ja herkullisimpia Old Rose tuoksuja,
loppukukinnassa pintaan nousee metsämansikan aromit.
Rosa Francis E. Lester (köynnösruusu, myskiruusuhybridi Kaliforniasta) : omenainen ja hunajainen, huumaava.


perjantai 16. elokuuta 2013

Korkkiruuvipyökki - Fagus 'Cavatappi'


Aina ei tarvitse lähteä toiselle planeetalle hämmästyäkseen. Voi viedä pojan Hilversumiin oikojalle hammasrautojen kiristykseen ja autoa taskuparkkiin vääntäessä silmiin sattuu jotain kierteistä.  
Ihminen on kekseliäs ja pyökki taipuu moneksi, niin vihreä kuin punainenkin.
Harvinainen taidonnäyte jopa Hollannissa: Fagus 'Cavatappi'! (kyökkilatinaa, ts. italiaa)

Pyökistä kasvatetaan suurimmat muodot joihin puksipuu ei yllä, eikä edes marjakuusi.
Muotoon tai korkeaksi aidaksi, tai jopa kokonaiseksi jättilabyrintiksi kasvatettu pyökki pitää kellanruskeiksi muuttuvista lehdistään kiinni koko talven.
(Jäätävässä talvisessa tihkusateessa lehdet helisevät aidan viertä kulkevan korviin viehkosti.)
Vasta keväällä vanhat lehdet putoavat uusien vihreiden tai punaisten tieltä.
Jos tarkkaan tihrustaa, huomaa että alimman kuvan puksit eivät kasva kivimurskeessa: koko muotopuutarha on katettu simpukoilla!  
Teki mieli astua 40 senttisen pihamuurin yli ja kokeilla simpukoiden askelrousketta, mutta en kehdannut, koska alakerran ikkunan takana pidettiin power point-esitystä, jota ihmiset olivat katsovinaan.

P.S. Kurkkaa lisää pyökkimuotoja huhtikuun blogeista, esim. Paleis Het Loo, barokkipuutarha tai Tähtimetsä - Het Sterrebos. 


Fagus ' Cavatappi'

Simpukkakate.

maanantai 12. elokuuta 2013

Kumiruusut ja ruusukuume

rosa Leonardo da Vinci
Kesäkuun lopulla paikallisessa puutarhakaupassa kohdalle sattui muutama rosa Leonardo da Vinci - taimi ja siitä se tauti alkoi: ruusukuume. Kuten moni kavala tauti, se iskee varoittamatta. Vain pieni pistos ja se on siinä. (Tähän asti pihalla on kasvanut vain köynnösruusu Etoile de Holland ja sen luonnollisena parina Suomesta tuotu Pohjantähti).
Kuppimaiset, vadelmaisen tumman roosan väriset komeat ja yltiöromanttiset kukat ilmottautuivat "juhannusruusuiksi", vaikkei tuoksua ollut kuin aavistus, eikä kukaan ollut kysynyt. Päästä kuului naks ja mielessä avautui kahdelle ruusulle paikka: just siihen terassin viereen, missä kasvaa vain matalaa yksivuotista kesäkukkaa, minipetuniaa. Ruusukuume aiheutti sen verran vakavat alkuoireet, että poljin pyörällä kodin ja kaupan väliä kahteen kertaan läpi tuulen ja tuiverruksen, sillä kyydissä kulki vain yksi taimi kerrallaan ja jäljellä oli enää muutama josta valita. Kolmaskin keikka oli heti perään välttämätön. Matalien da Vincien kaveriksi oli haettava punakukkainen, parimetriseksi kasvava käynnösruusu rosa Florentina.

rosa Florentina
Nimistään huolimatta sekä Leonardo da Vinci että Florentina ovat lajeina upouusia, vaikkakin kukiltaan vanhanajan ruusujen näköisiä. Tertturuusu L. Da Vinci on vuodelta 1994 (Meilland) ja köynnösruusu Florentina vuodelta 2011 (Kordes). Kumpikin on luvatusti vahva ja jatkuvakukintainen, ei vain remontoiva. Niin, ja vedenkestävä.
Da Vincin desimitan kokoisiin kuppikukkiin mahtuu juuri sen desin verran vettä, eivätkä kukat ole vedestä moksiskaan, melkein päin vastoin. Ihme kukka. Värikin pysyy kukissa tiukasti, haalistumatta ja kukat kestävät viikkoja, ei päiviä.

Kutsunkin kesän ensimmäisiä ruusuhankintojani kotoisasti 'kumikukkaisten' lahkoksi.
Taudinkestävyys on myös kumiluokkaa: niihin ei ryhdy home eikä ruoste, mikä sekin on oma ihmeensä vetisessä Hollannissa. Kumpaakin kehutaan syystä kestäväksi.

rosa Uetersener Klosterrose

Talvenkestävyydestä Suomessa en tiedä, mutta kumikukkaispohjalta saattaisivat olla talvenkestäviä Suomen ykkösvyöhykkeellä. Kokeilisin jos olisin Suomessa. Jatkuva- / toistuvakukintainen ja vedenkestävä "vanhanajanruusu" ei olisi hullumpi kokeilu. Tai, voihan da Vinci-tertturuusun tai vain parimetriseksi kasvavan Florentinan istuttaa suureen ruukkuun ja tallettaa viileässä talven yli.
Huomasin että yksi hankkimani ruusu on kaupan myös Suomessa: Luostariruusu, rosa Uetersener Kloosterrose (Tantau, 2006). Uusvanha köynnösruusu sekin, nimestään huolimatta. Ja tuoksuu!

Kumikukkaisten löytämisen jälkeen puutarhassa alkoi taianomaisesti aueta uusia istutuspaikkoja. Moni vanha perenna oli jotenkin kärsineen näköinen, tai muuten tullut luonnollisen elinkaarensa päähän, päättelin, kun ruusutarjontaa selailin. Vanhojen bourbon- ja ranskanruusujen perävanassa löysin David Austinin kehittämät englanninruusut. Siitäpä ilo irtosi: tuoksuvat, modernit "vanhanajan ruusut", jotka kukkivat koko kesän tai vähintäänkin remontoivat, toisin kuin aidot kertakukintaiset vanhanajan ruusut.
Puutarhan ruusuttumista edisti myös juhannuksen jälkeiset alennusmyynnit.
Uusia ruusuja hakeutui pihalle.... 15 eri lajia.
Tunnustan kyllä, myönnän. Ruusukuume. Ei ne ruusut mihinkää hakeutuneet. Minä jahtasin niitä ihan itse ympäri Hollantia. Hankalimpia haaveita piti lähteä toteuttamaan Belgian puolelle. Siinä sivussa opin kaikenlaista ruusuista, ruusutarhoista ja hollantilaisesta ruusukaupasta. Esimerkiksi Linnén luokitus officinalis, kuten rosa (gallica) officinalis, saattaa apteekkarinruusun sijaan tarkoittaa mitä tahansa tunnistamatonta ruusua, joka mahtuu myytävään purkkiin. Onneksi olin jo pionien kohdalla törmännyt tähän hollantilaiseen tulkintaan lajiepiteetistä officinalis, joten katselin ruusua syvän epäluulon vallassa. Ja onneksi kaikissa ostamissani taimiruukuissa oli vielä muutama kukka lajinvahvistukseksi.
Hauska löytö ja vilpitön satunnaisostos oli tanskalainen rosa Twist, nk. patioköynnösruusu (Poulsen, 2000). Sen hassuihin, hyväntuulisiin, keltakeskustaisiin kukkiin ihastuin ihan...  lapsena. Onneksi sille löytyi lopulta aikuisen sopiva paikka. Se kasvaa apteekkarinruusun ja rosa mundi takana vasten muuria. Twistin punavalkoraidallisia kukkia voi ihailla vielä pitkään sen jälkeen kun rosa mundi on oman punavalkokirjavan kertakukintansa roiskauttanut. Rosa Twist on myös talvenkestävä, selviää lukemani mukaan vielä -20,4 °C asteen pakkasesta, tismalleen.

rosa Twist



(P. S.  Tämän sivun kuvat eivät ole omia kuvia. )