maanantai 1. syyskuuta 2014

Leikisti salainen linnapuutarha - Kasteel Neerijnen - ja läheinen Faustin kummituslinna kesteel Waardenburg

Kasteel Neerijnen 

Olimme sunnuntaipyöräilyllä Waal-jokidijkillä, suurella jokipadolla lähellä Zaltbommelin pientä historiallista kaupunkia. Keskelle tiheää korkeaa jokivarsimetsää avautui yllättäen näkyviin leveä ja pitkä, pohjoiseen johtava pyökkikujanne. Kujannetietä alas lasketellen päätyi Neerijnenin pikkulinnalle. Linnalta takisin tullessamme huomasimme pienen muuriportin, joka oli auki. Ja jos portti on auki, siitä kannattaa kurkistaa sisään...


Portin takaa löytyi tervetuloa-kyltti ja puutarhasuunnittelma vuodelta 1994. 
Linnan ja kirkon välisestä linnapuutarhasta oli parikymmentä vuotta sitten ollut jäljellä vain kaksi romahtanutta kasvihuonetta ja muu osa vanhaa puutarhaa oli savista ja rikkaruohoista, tyhjää tasamaata. 
Uusvanhan puutarhan perusti ja rakensi yksityisten intomielien yhdistys ja sitä on hoidettu jo vuosikymmeniä vapaaehtoistyöntä. Puutarha on päivisin avoin kaikille kyläläisille ja vierailijoille. Tapa tämäkin luoda hienoja julkisia tiloja. 
Vain julkisin varoin toteutettuna, tässä olisi varmaan suuri nurmikenttä, rivistö lehmuksia, pari penkkiä, joiden takana kasvaisi hortensiaa ja keskellä nurmikenttää EU-säädösten mukainen metallinen kiipeilytelinehäkkyrä lapsille. 


               
           Kasvihuoneista toinen rakennettiin vanhan mallin mukaan kokonaan uusiksi.



Puksiaitojen sijaan puutarhan yrtti-, kasvi- ja leikkokukkamaita kiertää matalat päärynäaidat!



Länsipäädyn muuria vasten kasvavat viikunat ja edustan saksankurjenmiekat on näyttävä yhdistelmä. Erityisesti, koska niille johti päärynä-laventelin aidan molemmin puolin reunustama leveä polku. Kävelijä kulki laventelituoksupilvessä.



Huomaa kasvihuonelasien alareunojen koristeleikkaus, moista en ole ennen nähnyt. Normaalisti suorat lasit on viistottu alareunastaan, mataliksi nuolenkärjiksi.


                                          Toinen kasvihuoneista sai jäädä avomalliksi.



Avokasvihuoneen istumapaikan päätydetalji.




                                               Yrttitarhan keskusympyrä.



                    Täpötäyden leikkokukkapuutarhan loppukesäinen, kypsä kaaos.


Hyvä esimerkki siitä, miten näyttävää saa pienellä vaivalla ja pienellä rahalla. Kuvassa on leikkokukkapuutarhan korkea itäpääty nähtynä ulkopuolelta. Koko päädyn pituudelta kasvaa auringokukkaa, joka vuorottelee päivänsinikäynnösten kanssa ja polun reunaa peittää muhkeat krassit. Koko komeus on toteutettu vain kolmella pussilla siemeniä.


Pelkistetty levähdyspaikka keskellä runsautta.



Ruusutarhassa "kumikukkaisten heimoon" lukemani rosa Leonardo da Vinci tehotursotti kuppimaisia rosettikukkiaan silmiin pistävällä voimalla kun muut pensasruusut, vanhat ja modernit, jaksoivat enää nypertää ruosteen pilkuttamia satunnaiskukkia.


Luonnollisesti hortensioiden alta piipersi esiin pieni kukko ja kolme kanaa. Ei hollantilaispuutarha ole täydellinen ilman koristekanoja. Taustan pajuaidan takana on piilossa kompostit ja puutarhajätteiden lajittelu ja varastointi.



Keskellä ruusutarhaa.



Kasvimaan keskuaihe on kätevästi kaivomainen vesiallas.



Kaksi pitkää vesiallasta erotti yrttimaan ruusukaarikäytävästä. Jokikivillä päällystetyt betonilaatat ovat epätavallinen allasreuavalinta, vähän kuin lattialaatat seinämateriaalina, mutta valinnan syy on ilmeinen. Tasalaatalle tai tiilelle sammal ei kasva noin komeaa mattoa.

   
   Ruusukaarikäytävän ja muotopuutarhan keskusaihe on neljässä ristikupolikaaressa kasvava mahtava sinisade. (Ei auta kuin tulla takaisin keväällä.)


Plataanien varjossa on arvellen mukavaa ihailla alkukesän helteessä ruusujen kukintaa. Katse vasempaan: Pensanruusutarha. Katse eteenpäin: Keskuskujanteen käynnösruusut ja sinisade.


Faustin linna - Kasteel Waardenburg


Waal-jokidijkille palatessa vastaan tuli jo seuraava linna. 
Vain reilun kilometrin päässä Neerijnenin linnasta ja puutarhasta, aivan jokipatotien kyljessä on 1200-luvulla perustettu Kasteel Waardenburg, kuuluisa ja pahamaineinen kummituslinna. 

Paikallisille on ollut selvää jo vuosisatoja, että tohtori Faust, patapaheellinen  alkemisti asui juuri tässä linnassa. 
Todisteena siitä, linnassa on vieläkin Faustin huone, jonka ikkunsyvennyksen seinämuurissa on suuri veriläntti merkkinä siitä, kuinka paholainen peräsi velkansa. 
Paholainen kiskoi Faustin hiuksista, ruumiineen ja sieluineen seitsemän vuotta sopimuksen teon jälkeen ikkunarautojen läpi suoraan helvettiin. Jäljelle jäi vain tupsu hiuksia (kadonneet) ja kuuluisa veriläntti. 
Velan perintää ennen linnassa vietettiin huolettomia ja juhlantäyteisiä vuosia. Läheisen myllyn ympärillä tanssi sadat kissat (mylly on paikallaan) ja pöllöt huhuilivat ihmisten äänillä. Faustin komea nelivajakko ei väsynyt koskaan. Syömingit ja juomingit jatkuivat sen seitsemän vuotta.

Selvä todiste Faustin sopimuksesta paholaisen kanssa oli linnapuutarhan poikkeuksellinen tuotanto: Kolmen kuninkaan päivänä tarjolla oli tuoreita herneitä ja papuja. Uudenvuoden päivänä koko linnanpuutarha oli täydessä kukassa ja maaliskuussa sieltä poimittiin kypsiä viinirypäleitä. 
Sielua vapisuttavan luonnontonta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti