Lanzarote - kauhea viininhimo

Lanzaroten saaren luontoa on muokannut ja kaunistanut tulivuorten lisäksi ihmisen käsi ja kauhea viininhimo. Viininviljelyä on perinteisesti harrastettu vaativissa olosuhteissa myös Euroopan puolella, jyrkillä rinteillä ja liian pohjoisessa, mutta nuo lanzarotelaisten perinteiset kuoppaviljelmät... auta armias, että ihminen on taitava ja kekseliäs janoissaan! 
Kysyin paikallisilta, että missäs kaikki oliivipuut, eikö oliivi kasva täällä missään, sillä yhtäkään en ole nähnyt? Vastaajan katse löi tyhjää. Oliiviöljy? Se tuodaan tietysti 'peninsulalta'.
Viininviljely aloitettiin niin pian kuin espanjalaiset valloittajat olivat asettuneet 1400-luvun lopulla uudelleen löydetylle saarelle vakituisemmin. 
Luonto muokkasi tuliperäistä saarta uudeksi ja entistä tummanpuhuvammaksi 1700-luvun alussa ja toisen kerran 1800-luvun alussa kun tulivuorenpurkaukset peittivät hedelmällisimmät viljelymaat tuhkaan ja laavaan, tuleen ja tuppuraan. Vielä 1900-vaihteessa saarella sattoi nälän lisäksi kuolla janoon. 

Kävin saarella viimeksi 20 vuotta sitten ja sen jälkeen viininviljely on ottanut lisää vauhtia. Kuopat ja niitä suojaavat matalat muurinpuolikkaat ovat saaneet antaa tietä uudemmille, traktorinkuljettaville suoraviivaisille istutuksille La Gerian alueella. 
Siellä täällä on kuitenkin säilynyt alkuperäisiä kuoppaviljelmiä, jotka  reunamuureineen, erityisesti kaukaa katsoen näyttävät siltä kuin jättiläiskäärme, ehkä lohikäärme olisi luonut nahkansa. 
Talvella maisema on kuin vanhan hollantilaisen poffertjes-pannun pohja. Keväällä mustan kuoppamaiseman raikastaa uuteen kasvukauteen heräävien viinköynnösten vaalean vihreät lehdet.

Lanzaroten kuivat valkoviinit ovat kaikki hyviä, aromikkaita ja raikkaita... punaisia ei suosittele edes paikalliset. 
Ihan vahingossa joimme kaikki jouluviineiksi aiotut valkoiset jo paikan päällä. Lentokentällä hyllyt olivat täynnä tintoa, sitä punaista. Valkoista ei missään. 
Ja että kaikki kuvat ovat tomerasti ylivalottuneita, etelän valoa sekin.

Jotenkin tuntuu siltä, että näissä puolipyöreissä syleissä kasvaa parempaa viiniä kuin taustan kulmikkaissa ja uustyylisissä riveissä.

Railokin kelpaa viljelyyn. Pohjalla pari appelsiinipuuntainta, yksi kuollut puu ja elävä viikunapuu.  Railon kapeimmasta ja "kosteimmasta" kohdasta kasvaa muutama viiniköynnös kohti valoa.

Uuden aikakauden rivit jo aika suorassa. Kuvaajakin kiitä autolla ohi.

Kas näinkin. Kaikkea kannattaa kokeilla.

Vähän on villiintynyt, mutta pienillä kivitöillä, kyllä tässäkin taas viini, viikuna ja peruna kasvaisi. Ja tuohon eteen vähän sipulia. 

- Oikeasti, elämä on ollut kovaa näilläkin raukoilla rajoilla... Nykyään väitetään, että saarten ilmasto on maailman paras. En väitä vastaan, sillä vesi ja viini löytyy kaupan hyllyltä.