maanantai 1. syyskuuta 2014

Leikisti salainen linnapuutarha - Kasteel Neerijnen - ja läheinen Faustin kummituslinna kesteel Waardenburg

Kasteel Neerijnen 

Olimme sunnuntaipyöräilyllä Waal-jokidijkillä, suurella jokipadolla lähellä Zaltbommelin pientä historiallista kaupunkia. Keskelle tiheää korkeaa jokivarsimetsää avautui yllättäen näkyviin leveä ja pitkä, pohjoiseen johtava pyökkikujanne. Kujannetietä alas lasketellen päätyi Neerijnenin pikkulinnalle. Linnalta takisin tullessamme huomasimme pienen muuriportin, joka oli auki. Ja jos portti on auki, siitä kannattaa kurkistaa sisään...


Portin takaa löytyi tervetuloa-kyltti ja puutarhasuunnittelma vuodelta 1994. 
Linnan ja kirkon välisestä linnapuutarhasta oli parikymmentä vuotta sitten ollut jäljellä vain kaksi romahtanutta kasvihuonetta ja muu osa vanhaa puutarhaa oli savista ja rikkaruohoista, tyhjää tasamaata. 
Uusvanhan puutarhan perusti ja rakensi yksityisten intomielien yhdistys ja sitä on hoidettu jo vuosikymmeniä vapaaehtoistyöntä. Puutarha on päivisin avoin kaikille kyläläisille ja vierailijoille. Tapa tämäkin luoda hienoja julkisia tiloja. 
Vain julkisin varoin toteutettuna, tässä olisi varmaan suuri nurmikenttä, rivistö lehmuksia, pari penkkiä, joiden takana kasvaisi hortensiaa ja keskellä nurmikenttää EU-säädösten mukainen metallinen kiipeilytelinehäkkyrä lapsille. 


               
           Kasvihuoneista toinen rakennettiin vanhan mallin mukaan kokonaan uusiksi.



Puksiaitojen sijaan puutarhan yrtti-, kasvi- ja leikkokukkamaita kiertää matalat päärynäaidat!



Länsipäädyn muuria vasten kasvavat viikunat ja edustan saksankurjenmiekat on näyttävä yhdistelmä. Erityisesti, koska niille johti päärynä-laventelin aidan molemmin puolin reunustama leveä polku. Kävelijä kulki laventelituoksupilvessä.



Huomaa kasvihuonelasien alareunojen koristeleikkaus, moista en ole ennen nähnyt. Normaalisti suorat lasit on viistottu alareunastaan, mataliksi nuolenkärjiksi.


                                          Toinen kasvihuoneista sai jäädä avomalliksi.



Avokasvihuoneen istumapaikan päätydetalji.




                                               Yrttitarhan keskusympyrä.



                    Täpötäyden leikkokukkapuutarhan loppukesäinen, kypsä kaaos.


Hyvä esimerkki siitä, miten näyttävää saa pienellä vaivalla ja pienellä rahalla. Kuvassa on leikkokukkapuutarhan korkea itäpääty nähtynä ulkopuolelta. Koko päädyn pituudelta kasvaa auringokukkaa, joka vuorottelee päivänsinikäynnösten kanssa ja polun reunaa peittää muhkeat krassit. Koko komeus on toteutettu vain kolmella pussilla siemeniä.


Pelkistetty levähdyspaikka keskellä runsautta.



Ruusutarhassa "kumikukkaisten heimoon" lukemani rosa Leonardo da Vinci tehotursotti kuppimaisia rosettikukkiaan silmiin pistävällä voimalla kun muut pensasruusut, vanhat ja modernit, jaksoivat enää nypertää ruosteen pilkuttamia satunnaiskukkia.


Luonnollisesti hortensioiden alta piipersi esiin pieni kukko ja kolme kanaa. Ei hollantilaispuutarha ole täydellinen ilman koristekanoja. Taustan pajuaidan takana on piilossa kompostit ja puutarhajätteiden lajittelu ja varastointi.



Keskellä ruusutarhaa.



Kasvimaan keskuaihe on kätevästi kaivomainen vesiallas.



Kaksi pitkää vesiallasta erotti yrttimaan ruusukaarikäytävästä. Jokikivillä päällystetyt betonilaatat ovat epätavallinen allasreuavalinta, vähän kuin lattialaatat seinämateriaalina, mutta valinnan syy on ilmeinen. Tasalaatalle tai tiilelle sammal ei kasva noin komeaa mattoa.

   
   Ruusukaarikäytävän ja muotopuutarhan keskusaihe on neljässä ristikupolikaaressa kasvava mahtava sinisade. (Ei auta kuin tulla takaisin keväällä.)


Plataanien varjossa on arvellen mukavaa ihailla alkukesän helteessä ruusujen kukintaa. Katse vasempaan: Pensanruusutarha. Katse eteenpäin: Keskuskujanteen käynnösruusut ja sinisade.


Faustin linna - Kasteel Waardenburg


Waal-jokidijkille palatessa vastaan tuli jo seuraava linna. 
Vain reilun kilometrin päässä Neerijnenin linnasta ja puutarhasta, aivan jokipatotien kyljessä on 1200-luvulla perustettu Kasteel Waardenburg, kuuluisa ja pahamaineinen kummituslinna. 

Paikallisille on ollut selvää jo vuosisatoja, että tohtori Faust, patapaheellinen  alkemisti asui juuri tässä linnassa. 
Todisteena siitä, linnassa on vieläkin Faustin huone, jonka ikkunsyvennyksen seinämuurissa on suuri veriläntti merkkinä siitä, kuinka paholainen peräsi velkansa. 
Paholainen kiskoi Faustin hiuksista, ruumiineen ja sieluineen seitsemän vuotta sopimuksen teon jälkeen ikkunarautojen läpi suoraan helvettiin. Jäljelle jäi vain tupsu hiuksia (kadonneet) ja kuuluisa veriläntti. 
Velan perintää ennen linnassa vietettiin huolettomia ja juhlantäyteisiä vuosia. Läheisen myllyn ympärillä tanssi sadat kissat (mylly on paikallaan) ja pöllöt huhuilivat ihmisten äänillä. Faustin komea nelivajakko ei väsynyt koskaan. Syömingit ja juomingit jatkuivat sen seitsemän vuotta.

Selvä todiste Faustin sopimuksesta paholaisen kanssa oli linnapuutarhan poikkeuksellinen tuotanto: Kolmen kuninkaan päivänä tarjolla oli tuoreita herneitä ja papuja. Uudenvuoden päivänä koko linnanpuutarha oli täydessä kukassa ja maaliskuussa sieltä poimittiin kypsiä viinirypäleitä. 
Sielua vapisuttavan luonnontonta.

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Lanzarote - kauhea viininhimo




Lanzaroten saaren luontoa on muokannut ja kaunistanut tulivuorten lisäksi ihmisen käsi ja kauhea viininhimo. Viininviljelyä on perinteisesti harrastettu vaativissa olosuhteissa myös Euroopan puolella, jyrkillä rinteillä ja liian pohjoisessa, mutta nuo lanzarotelaisten perinteiset kuoppaviljelmät... auta armias, että ihminen on taitava ja kekseliäs janoissaan! 
Kysyin paikallisilta, että missäs kaikki oliivipuut, eikö oliivi kasva täällä missään, sillä yhtäkään en ole nähnyt? Vastaajan katse löi tyhjää. Oliiviöljy? Se tuodaan tietysti 'peninsulalta'.
Viininviljely aloitettiin niin pian kuin espanjalaiset valloittajat olivat asettuneet 1400-luvun lopulla uudelleen löydetylle saarelle vakituisemmin. 
Luonto muokkasi tuliperäistä saarta uudeksi ja entistä tummanpuhuvammaksi 1700-luvun alussa ja toisen kerran 1800-luvun alussa kun tulivuorenpurkaukset peittivät hedelmällisimmät viljelymaat tuhkaan ja laavaan, tuleen ja tuppuraan. Vielä 1900-vaihteessa saarella sattoi nälän lisäksi kuolla janoon. 

Kävin saarella viimeksi 20 vuotta sitten ja sen jälkeen viininviljely on ottanut lisää vauhtia. Kuopat ja niitä suojaavat matalat muurinpuolikkaat ovat saaneet antaa tietä uudemmille, traktorinkuljettaville suoraviivaisille istutuksille La Gerian alueella. 
Siellä täällä on kuitenkin säilynyt alkuperäisiä kuoppaviljelmiä, jotka  reunamuureineen, erityisesti kaukaa katsoen näyttävät siltä kuin jättiläiskäärme, ehkä lohikäärme olisi luonut nahkansa. 
Talvella maisema on kuin vanhan hollantilaisen poffertjes-pannun pohja. Keväällä mustan kuoppamaiseman raikastaa uuteen kasvukauteen heräävien viinköynnösten vaalean vihreät lehdet.

Lanzaroten kuivat valkoviinit ovat kaikki hyviä, aromikkaita ja raikkaita... punaisia ei suosittele edes paikalliset. 
Ihan vahingossa joimme kaikki jouluviineiksi aiotut valkoiset jo paikan päällä. Lentokentällä hyllyt olivat täynnä tintoa, sitä punaista. Valkoista ei missään. 
Ja että kaikki kuvat ovat tomerasti ylivalottuneita, etelän valoa sekin.

Jotenkin tuntuu siltä, että näissä puolipyöreissä syleissä kasvaa parempaa viiniä kuin taustan kulmikkaissa ja uustyylisissä riveissä.

Railokin kelpaa viljelyyn. Pohjalla pari appelsiinipuuntainta, yksi kuollut puu ja elävä viikunapuu.  Railon kapeimmasta ja "kosteimmasta" kohdasta kasvaa muutama viiniköynnös kohti valoa.

Uuden aikakauden rivit jo aika suorassa. Kuvaajakin kiitä autolla ohi.

Kas näinkin. Kaikkea kannattaa kokeilla.
Vähän on villiintynyt, mutta pienillä kivitöillä, kyllä tässäkin taas viini, viikuna ja peruna kasvaisi. Ja tuohon eteen vähän sipulia. 

- Oikeasti, elämä on ollut kovaa näilläkin raukoilla rajoilla... Nykyään väitetään, että saarten ilmasto on maailman paras. En väitä vastaan, sillä vesi ja viini löytyy kaupan hyllyltä.

perjantai 1. marraskuuta 2013

Queen of Halloween - Hyvää kekriä ja pyhäinmiestenpäivää!


Kurpitsakuva suomalais-hollantilaisesta siskontytöstä. 
Ihan näköinen, sillä se esittää persoonallisuutta ja tädin ikävä on kova.

Queen of Halloween, Riemuruhtinatar Emma I Rohkea (Moed) loistaa myöhemmin illalla kilpaa vanhan laivalyhdyn kanssa ja karkottaa valollaan kaiken maailman pahan. 

Jos ei vauvan naurulla paha lähde tai vähintään pysy loitolla, ei millään. 

maanantai 14. lokakuuta 2013

Flamingoarastan - koti kauniiksi Absurdistan



Poikkesin ohimennen Utrechtin Intratuin-puutarhakeskukseen etsimään tiettyjä kukkasipuleita. 
En löytänyt. Löysin jotain muuta. 
Intratuin puutarhakeskuksia,  jotka ovat oikeastaan kodinsisustus kitschistärallaa kauppakeskushalleja on ympäri Hollantia. Tarjontaperiaate on 'kaikkea täysin tai lähes tarpeetonta kodin ja pihan sisustukseen'. Kasvejakin löytyy. Ja erikoisruokaa lemmikkifretille. 
Kuten Ikeassa tuoteryhmät on jaettu huoneittain ja ennen kuin kassalle löytää on kiertänyt aika matkan pienessäkin Intratuinissä. Tosin hollantilaisissa puutarhakeskuksissa kassan lähestymisen voi haistaa: tekokukat, hajukynttilät ja muut kodintuoksutintuotteet on sijoitettu lähelle kassoja.

Erääseen huoneeseen astuessa vastassa oli yllä olevan kuvan näky: 
Astetta pitemmälle kehitetty trooppinen tapettiseinänurkkaunelma, jota Spedekin olisi kadehtinut.
Ettei yhteenkään Uunoon ollut sellaista keksinyt!

Kolme flamingoa seisoo matalassa vedessä ja kolme arapapukaijaa istuu paksuilla oksilla.
Flamingoille pitää seuraa seinäpressukuvien lentävät ja meressä askeltavat lajitoverit. 
Papukaijojen takana, trooppisessa sademetsässä lentää ja istuu puolestaan niiden kuvakaverit.
Aitoja, verkkoja tai nilkkaketjuja ei ole. Kattona katto ja seininä seinät.
Siinä sitä seisoi ja katsoi: Kas, flamingohan se siinä. Noin se laskee päänsä ja naksuttaa nokkaansa kun vaisto laittaa sen suodattamaan ruokaa pitkin matalan pressulammen vedenpintaa, naksnaksnaks. Klonk-klonk-klonk, sanoo arapapukaijojen nokat vastakkain. Niitä syöttävä hoitaja lepertelee ja moittii vuoroin.

Otin kännykällä kuvan ja vangitsin elävät linnut puolestaan kuvaan.
Nyt ne kaikki ovat toistensa samanarvoisia kuvakavereita.

Joku päivä vangitsen samaan kuvaan erään lähipuutarhan pihalammen muovihaikaran ja sen vieressä usein seisovan oikean haikaran. Soitan ovikelloa ja kysyn: Miksi?
Pihojen muovikuvat ja patsaat edustavat jotain kummaa vangitsemisen ja pysäyttämisen ideaa ja imitaation tarvetta, josta en saa kiinni millään.
Pari vuotta sitten kävin taiteilijapariskunnan kauniissa puutarhassa, jossa pihalammen kivireunalla oli taiten tehty, pronssiin valettu sammakko. Lampi oli täynnä oikeita sammakoita.
Entä jättimäiset etupihalla makoilevat muovilehmät, kun aidan takaisella laitumella märehtii ne oikeat. 
Puutarhatontut? 


torstai 19. syyskuuta 2013

Kuvia, Hieronymus Bosch, osa IV - Fruitcorso 2013


Oma suosikkini, kolmen venetsialaishahmon lisäksi (kuvat, osa II), oli tämä Hieronymus Boschin taiteen inspiroima kolmen hahmon ryhmä. Harmi vain, että vaunu oli parkissa kapeassa paikassa ja koko iltäpäivän vastavalossa. 
Patsasryhmä veti puoleensa kuin imuri. Palasin tutkimaan sitä useaan kertaan, en vain paremman valon toivossa, vaan siksi, että joka kierroksella, eri kulmista katsottuna se näytti hieman erilaiselta ja yksityiskohtia paljastui lisää... korut, hoitamattomat kynnet, kuluneet kengänpohjat, kämmenselän ja korvien karvoitus, kalukukkaro...
Ehkä omaakin syyspukeutumista pitäisi tuunata vähän: Tyhjäpäähahmon hupullinen viittaa on aika vaikuttava viritelmä. Haute couture ja haute cuisine.


















keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Kuvia, Voittaja - Fruitcorso 2013, osa III


Fruitcorson voittaja 2013. 
Kallankukilla kiipeilee trooppiset sammakot ja ämyreistä pauhaa Griegin Aamunkoitto.
Kaunishan se oli, muttei oma ykkössuosikkini. 
Noviisille kilpailun arviointikriteerit jäivät hämäriksi, sillä en nähnyt itse paraatia, lavoja liikkeessä. Ehkä periaatteena on reilu peli, kukin voittaa vuorollaan. 

Voittajalavan mustaksi maalattu kiiltävä pinta, josta kallankukkavarret nousivat, taisi merkata tyyntä lammen pintaa. 
Ehkä se paraatipäivän sateen pinnoittamana, pisaroiden roiskeessa ja hitaassa liikkeessä tosiaan näytti siltä. Jos vielä aurinko pilkahti sateen keskellä ja Ammunkoitto pauhasi, läikehtivä lampi kukkineen ja sammakoineen on saattanut olla hartaalle yleisölle teatraalinen elämys.












tiistai 17. syyskuuta 2013

Kuvia - Fruitcorso 2013, osa II



Mitä voi sanoa, paitsi todeta että perunasta ja sipulista on moneksi. Pihlajanmarjat ja mustikat sopivat yhteen ja niistä tulee hienoa koristenauhaa. Näyttävät reunapäärmeet, tietysti valkosipulista ja kukkakaalista. Punasikuri, aina elegantti vaihtoehto. Ekoasuja siis.









Mistä on hienot rouvat tehty? 
Punajuurista, perunoista ja pavuista. 
Reunapitsit valkosipuleista, krinoliini munakoisoista.