Open Garden Day, Amsterdam 2013 (osa I)
Vuosittain kesäkuun kolmantena viikonloppuna järjestetään Amsterdamin Open Garden Day, joka kestää väitetyn päivän sijaan kolme päivää. Tänä vuonna nähtävänä oli 29 eri puutarhaa. Samalla pas partout-kortilla, joka sisältää kartan, voi puutarhavierailut jakaa kolmelle päivälle. Minulla oli aikaa vain perjantai, joten viimeiseen puutarhaan ryntäsin juuri ennen kello viiden sulkemisaikaa. Ehdin ahneuksissani käydä 20 puutarhassa.
Jotkut kohteista tarjoavat useamman kuin yhden puutarhan katsottavaksi, mm. Kerkstraat 67 (Wunderkammer, Circle Gallery) tarjosi nähtäväksi kolme puutarhaa ja sen lisäksi vielä aidan yli kurkistelut.
Kanavavarsien umpikortelit piilottavat fasadien taakseen kokovihreät paratiisit, joihin autoilla ei ole tulemista. Puutarhojen perusmittana on talon leveys ja syvyytenä yleensä puolimatkan verran korttelin sisäpihaa. Suurimmilla kanavapalatseilla piha saattaa ylettyä läpi korttelin jos vastapäinen kiinteistö kuuluu myös sille.
Puutarhat olivat museoiden, yritysten, yhdistysten ja yksityisten puutarhoja. Valikoimaa oli megadesingnatun hotellipuutarhan kitchistärallaa fantasiasta (Hotel Andaz, Prinsengracht) pikkuruisiin ja jo umpeenkasvaneisiin ja varjoisiin kotipuutarhoihin (Keisergracht 416).
Vuoden teemana oli "400 vuotta kanavapuutarhojen kehitystä", joten puutarhatyylien kirjo oli valtava. Ehkä silmiinpistävintä ja yllättävintä oli kukkapuutarhojen vähyys. Kesäkukkaistutuksetkin olivat niukanlaiset. Ei iiriksiä, ei pioneita. Missä oli ruusuja, ne kyllä kukkivat.
Uudemmat puutarhat edustivat kahden lajin minimalismia... esimerkiksi kuvien puutarhassa pelkkää puksia ja pari viikunapuuta ruukuissaan. Mustaksi maalatun lankkuseinän päällä kasvaa hiukan murattia, joka tunkee siihen naapuripihan puolelta. Kukkiva kultasadekin kasvoi siellä.
Mutta, koska toimistoksi muutetun kanavanvarsipalatsin sisäpiha oli yhdistetty visuaalisesti yläpihaan, jonka tyylissä yhdistyi 1600-luvun "kuriositeettikammarit" ja moderni romantiikka, alapihan kahden lajin minimalismi ei luonut latteaa tunnelmaa.
Kun astui Wunderkammerin vaunutallissa sijaitsevasta näyttelytilasta yltiöromanttiselle ulkoterassille, rinteen puksiaallot ja puhtaat muodot loksauttivat leuan auki. Mikä kontrasti ja draama!
En ole kahden kasvilajin minimalismin suosija, mutta täällä toteutus oli henkeäsalpaavan hieno. Nähdyistä puutarhoista kohdenumero kympin kokonaisuuus, tämä puutarha oli päivän vaikuttavin elämys.
|
Vanhan vaunutallin, nykyisen Circle gallerian yläpiha tasanne. |
|
Yläpihan terassi. |
|
Yhdistettyjä pihoja erottava puksiaaltorinne, jonka keksellä on kapeat portaat. Portaiden kumminkin puolin on kaksi suurta uurnaa, joiden istutukset edustavat yläpihan tyyliä. |
|
Alapiha. |
|
Puksikummun erottama pienen yksityistalon piha. |
|
Edellisten kuvien pihan naapuri, parin metrin levyinen romanttinen minipuutarha.
Itse talo on kahden ikkunan levyinen. |
|
Edellisen kuvan kapean pikkupuutarhan naapurin, kanavapaltsipuutarhan huvimaja ja päätykoristeseinä, tsädäm! (Aika pitkälle onnistuin aidan yli kurkottelemaan; itse puutarha oli hunningolla ja huvimajakin rempallaan) |
|
|
Oven yläikkuna harvinainen kuvio pisti silmään: puhdasta rokokoota. |